|
Viheraitan Ilmatar, tuttujen kesken Illuusia, Ilona tai Ipa (rakkaalla lapsella on monta nimeä), on ensimmäinen suomenjunttini kautta aikain. Viheraitasta hankittu Ipa on laatukasvattajan taidonnäyte joka suhteessa - tammalla on erinomainen sukutaulu, se on loistava käyttöhevonen ja rakenteellisesti oikein korrekti. Ipalla on yksi Viheraitassa syntynyt täyssisar VA Taiakas, jonka olinpaikasta minulla ei ole sen kummempaa tietoa. Emänsä jälkeläisistä tamma on toinen, isällä taasen on useampia perillisiä, vaikka yhtäkään varsinaista supertähteä Champion-palkittu ori ei toistaiseksi ole jättänyt. Rahkeita siihen kyllä on, Taikapuulla on lyhyt ja ytimekäs suku, ja ori itse on kantakirjattu III- palkinnolle. Taikapuun isä VIR MVA Ch Taikatuulen Tuiskaus polveutuu E.N Katarinasta, joka on jättänyt jälkeensä mm. orit Mintun Kasimir ja Taikatuulen Uskoton. Ipasta toivomme luonnollisesti jatketta näille huippuhevosille, mutta kaikki askeleet otamme tamman ehdoilla.
Jo kasvattajalta tullessaan Ipa oli hyvin rauhallinen, luottavainen, tamma. Pikkuisen koulutus sujui ongelmitta ja hujauksessa tamma oppikin kaiken, mitä sille opetti. Yhteistyöhaluinen ja seurallinen Ipa onkin hurmannut jokaisen ihmisen, joka sen kanssa on tuttavuutta tehnyt, täydellisesti! Nyttemmin tamman käytös ei ole paljoakaan muuttunut, se on aivan yhtä viehettävä tapaus kuin nuorenakin. Ipa on suhteellisen helppo käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa, on aivan turha pelätä, että teräshermoinen tamma menettäisi malttinsa tai heittäytyisi täystuhoksi yhtäkkiä. Ehei. Ipa on täysin luottamuksen arvoinen. Harjauksesta, varustamisesta, loimituksesta ja muista perusrutiineista ei minulla ole pahaa sanaa sanottavana. Ne ovat nimenomaan rutiineja, joihin Illuusia on täysin tottunut. Vesiboksiin ja traileriin tamman saa näpsäkästi. Illuusia ei ole ongelma kuskata paikasta toiseen, se luottaa ihmisiin, eikä tuo myöskään vettä kavahda - päinvastoin. Tamma rakastaa satunnaisia "suihkuja"
ja sateella tämän saattaakin yllättää seisoskelemasta tarhan "autiopaikalta", antamassa sateen valua harjaksiaan pitkin. Ja kuten arvata saattaa, Ipa on myös kova uimari! Mikään ei pidättele jytytammamme silloin, kun rannalle mennään. Taluttaessa IIpa käpyttelee rauhaisasti taluttajansa kyljen vieressä. Toisinaan tämä myös tunkee päänsä taluttajan olkapäälle, kuin sanoakseen, että hän on tässä. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Ipa tulee hyvin juttuun, ainoaksi ongelmaksi muodostuu tamman vahva vastarinta madottamista vastaan. Tamma kun ei tiedä mitään vastenmielisempää asiaa. Omaa rauhaansa tamma osaa myös arvostaa, ja viihtyykin tarhassa mieluusti yksin, tai rauhallisen kaverin kanssa. Riekkujille Ipa näyttää nopeasti kaapin paikan, mikään erityisen dominoiva yksilö tamma ei siltikään ole, vaikka "oman laumansa" johdossa tykkääkin häärätä.
Ratsastaessa Ipa on varsin rento tapaus. Se ei turhasta hätkähdä ja vastaa apuihin melkoisen herkästi. Tamma ei pikkuvirheistä rankaise, mutta jos Ipan kanssa haluaa ihan "oikeasti oikeasti"- työskennellä, vaatii se jo taitoa. Emältään Ipa on perinyt herkän suun ja kyljet, isältään taasen mahtavat askellajit. Tamman käynti on tarmokasta, ravi elastista ja laukka pyörii mallikkaasti. Ipa onkin oiva kouluratsu, suomenhevoseksi se liikkuukin erittäin kevyesti ja muodossa meneminen ei ole Ipalle mikään ongelma. Tamman bravuuri kouluradoilla on ehdottomasti lisätty ravi, se jos mikä, tiputtaa tuomarit penkeiltään! Kärryjen edessä tamma toimii myös loistavasti kuten isänsä. Kestävä ja rohkea tamma ei arastele mennä hurjaakin vauhtia maratoonilla, siitä löytyy myös herkkyyttä ja tarkkuutta koulu-ja tarkkuusosuuksiin. Esteratsuna Ipa ei oikein ole omimmillaan. Hyppytekniikassa tammalla on myös hiomista, joten estetreenit eivät juurikaan kuulu minun ja Ipan ohjelmistoon. Maastoillessa tamma on pommivarma ja toimiikin sen takia yleensä maastoillessa kärkiratsuna. Vauhtia tammasta myös löytyy maastoillessa jos sitä pyydetään, tamma liikkuu varsin ripakasti näinkin jyhkeäksi hevoseksi. |
Suomenhevostamma 
